Hellevi Sammatti ja Aune Ollikainen juttelevat muun muassa lempiväreistä ja siitä, minkä ikäisiä he ovat. Ikäeroa on 66 vuotta.

Kaksikko istuu vieretysten ja piirtää paperille käsiensä ääriviivat. Tai oikeastaan Aune piirtää molempien kädet.

– Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi piirtänyt, mutta ihan kivaa tämä on, Sammatti hymähtää.

Vihdin Kuvataidekoulun ekaluokkalaisten ryhmä, PK1B, teki kuvataidetunnillaan vierailun palvelutalo Kaarikeskukseen. Lapset saivat saapuessaan aplodit asukkailta, jotka olivat kokoontuneet ruokalan pitkän pöydän ääreen vieraitaan odottamaan.

Kaarikeskussäätiön toiminnanjohtaja Riitta Rahko kertoo jutelleensa jo syksyllä Vihdin Kuvataidekoulun rehtorin Katja Uksilan kanssa yhteistyöstä ja siitä, millaista se voisi olla.

– Otimme tosi iloisina tämän tarjouksen vastaan, Rahko sanoo ja toteaa, että myös asukkaat olivat yllättävänkin kiinnostuneita tilaisuudesta taiteilla pienten koululaisten kanssa.

– Moni haluaa yleensä päivällisen jälkeen mennä lepäämään, mutta nyt he jäivät odottelemaan. Asukkaat osallistuvat tosi mielellään, Rahko sanoo ja jatkaa, että yhteinen tekeminen oli hänenkin mielestään kiva ajatus: lapset ovat fyysisesti lähellä ja tekeminen on konkreettista ja todella yhteistä.

Kuvataidekoululaisten ryhmän opettaja Pauliina Ruokokoski kertoo tarttuneensa heti vierailumahdollisuuteen, kun rehtori Uksila sen puheeksi otti. Ruokokoski on vuosia sitten vienyt oppilasryhmänsä palvelutalo Hopearinteeseen kirkonkylässä.

– Minusta tällainen kohtaaminen on kovin tärkeätä, Ruokokoski sanoo.

Hän huomauttaa, että monelta lapselta kosketus iäkkäisiin ihmisiin puuttuu tai se saattaa olla vähäinen. Kahden ikäryhmän kohtaamiset eivät aina löydy itsestään vaan niitä pitää järjestää – kuten nyt kuvataidekoulun vierailulla.

– Yli puolet ei ollut ennen käynyt palvelutalossa, Ruokokoski kertoo kymmenen lapsen ryhmästään. Opettaja keskusteli etukäteen lasten kanssa vierailusta ja sen ohjelmasta. Hän sanoo, että lapset lähtivät Kaarikeskukseen hyvillä mielin – vaikka ovella useampaa alkoikin vähän jännittää.

– Tekemisen kautta on helppo kohdata. Sanat voivat olla vaikeita, mutta tekeminen on helpompaa, Ruokokoski toteaa.